![]() |
|
|
Etusivu |
Jäsenten esittelyt - Esa Myllys / Kettukallion Kennel Om. Myllys Esa Kennel perustettu v. 1994
Kettukallion Kennel tarjoaa jalostukseen: Vuoden 2002 KAAKKOIS-SUOMEN AJOKOIRAKERHON PARAS KETTUKOIRA Kettukallion Kennelin kantanarttu:
Kettukallion-kennelin kasvatit: Joitakin kokeissa menestyneitä kettukallion "koiria"…. Kettukallion Paavo Kettukallion Lyyli Kettukallion Kikka Kettukallion Kata ---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Toimittajan esittämiä kysymyksiä Esa Myllykselle: Mitä ominaisuutta pidät koirassa tärkeimpänä? Kestävät käpälät ja ketunajoon sopiva rakenne: Jos ei käpälät ja rakenne kestä, ei millään muullakaan hyvällä ominaisuudella tee mitään! Miten olet onnistunut tavoitteessasi tähän asti? Yhdessäkään kasvatissani ei ole ollut edellä mainittua vikaa. Kertaakaan ei ajokokeista, eikä tietojeni mukaan metsältäkään olla palattu kasvattieni kanssa kotiin siksi, että käpälät tai rakenne ei olisi kestänyt. Nimeä yksi hyvä ominaisuus kennelisi koirissa? Erittäin hyvä haukku! Miten treenaat koiriasi? Kesällä uitan ajokoiriani/ pyöräilen. Metsästyskautena metsässä niin usein kuin työt antavat myöten. Tärkeintä mielestäni on se, että koira pääsee metsään mahdollisimman useasti! Kerro jokin oma koiriin / eräilyyn liittyvä juttu? Talvella 2002 helmikuussa Kalpeviitalla (tunnetulla susialueella) ollessani koirat ottivat ketun 15 hakuminuutin jälkeen ajoon. Kettu kiersi ajossa yhden lenkin kuulomatkan etäisyydellä kunnes suuntasi kulkunsa kuulumattomiin. Ajoa kuulomatkan etäisyydelle varttuessa otimme terrierini kanssa kaksi supia kiven alta. Kun ei ajoa alkanut kuulua, otimme tutkalla suunnan ja lähdimme auton kanssa perään. Tieverkosto ei ollut kyseisellä alueella riittävän tiheä ja paikansimme koirat tutkalla kolmesta eri suunnasta siten, että koirat olivat n. kolmen kilometrin säteellä alueella, jonne autolla ei päässyt. AJON ALKAMISESTA OLI TÄLLÖIN KULUNUT JO VIISI TUNTIA. koirat olivat isolla suo-alueella tutkan antaessa välillä voimakkaamman ja himmeämmän signaalin. Kävi mielessäni tietysti sudet sekä myöskin se, olivatko koirat kenties vajonneet suuriin suo- ojiin, joita alueella on runsaasti. Odottelin pimeään asti enkä ilman karttaa enkä lamppua lähtenyt tuntemattomalle alueelle, vaan päätin välillä käydä saunassa. Yöllä kävin vielä kuitenkin tutkailemassa ja koirat olivat edelleen samalla alueella. Yöllä ei uni tullut… Seuraavana aamuna soitin kaverilleni, joka tunsi alueen ja kertoi juuri siellä, jonne tutka osoitti koirieni olleen, olevan korkeasaari nimisen paikan. Hänen kertomansa mukaan, siellä oli isot kallioluolat. Kartta mukanani löysit koirat kyseisestä luolastosta, jonne ne olivat jääneet kettua vahtimaan. Koirat olivat siis vielä työnsä ääressä. Lienee sanomattakin selvää, että helpotus oli suuri…
AJOKOIRATERVEISIN: Esa Myllys |
![]() |
|
www.kaakkoissuomenajokoirakerho.com |